Puolenyön hetki jäi jo taakse... Oli aika ryhtyä yöpuuhiin. Suojaan yön kylmyydeltä ja kosteudelta. Pimeydestä toiseen pimeyteen.

Nuotio oli jo sammunut.  Koiranleuka loi viimeisen katseen lammelle, jonka pinta vain himmeästi kajasti.  Kuu oli kaukana taivaanrannassa, raskas pilvimatto peitti yötaivaan.  Edes öljylamppua hän ei ollut muistanut sytyttää.  Pimeässä hän haparoi puoli-louteelle.  Hän heittäytyi makuulleen, mutta työnsi vielä päänsä ulos oviaukosta.  Antoi takaraivonsa levätä kanervikossa.  Hän tunsi maan kosteuden ja kylmyyden.  Ylhäällä, mäntyjen lomasta hän oli näkevinään tähtien himmeän kajon.

     Ja äkkiä hän muisti lukemansa kirjan; Lennart Meri, Hopeanvalkea.  Siinä sanottiin jotakin.... että entisaikaan kotapuu asetettiin vinoon, kohti Pohjantähteä.  Siitä sai nimensä joku....Joku, joka asetettiin aluksi osoittamaan Pohjantähteen...  siitäkö syntyi Joulukuusi?
     Hän tunsi unen valtaavan mielensä ja vetäytyi suojaan.   Korjasi louteen salkoa... No olihan sekin vinossa johonkin suuntaan... minne lie näyttämässä.


     Himmeä tähti kaukana tuikkaa,               jäätyneen lammen rannalta huikkaa,
     huulille kuksan nostaa ja juo,                 täytenä kipponsa louteelle tuo. 


     Raivonsa takaisen mättääseen painaa,   tähtien valot hehkunsa lainaa
     Oppaaksi sielulle unien tiellä                Hyvä on jätkän kulkea siellä


     Lammella loude tähtien alla,                 pakkasta yöllä, aamulla halla.  
     Puiden taitse jo valoa hiipi                   oksalla räpsyi linnun siipi. 



Mies käpertyi makuupussinsa pohjalle ja yritti kerätä lämpöä.  Kengät ja retkipuku olivat päänalusena.  Vielä oli joku muhkurainen kohta alla, sitä piti asetella.  Sitten viimeinen pidättynyt huokaisu.   Silmäluomissa viipyi vielä kuin kipinä, kaukaisen tähden loiste.
                                                   Uni vyöryi päälle kuin tumma pilvi.
.
http://runoruno.vuodatus.net/blog/2735901/187-haaste/    AIHE: täällä Pohjantähden alla.
.