Hän heräsi äkisti hankalaan oloon. Kroppa oli läpeensä puutunut, kauhea kusihätä ja suussa maistui jotakin pahaa. Louteen vetoketjun sai auki vain nurkasta, hän työnsi päänsä ulos ja syljeskeli, huuhteli suunsa kunnolla. Makuupussista ei ollut yöllä mukava nousta ulos, ja siksi oli mukana pieni kusikippo. Hän kurottui tyhjentämään kipon mahdollisimman kauaksi louteen kulmalle.
Oli pimeää. Pakkasta ehkä pari astetta. Hän yritti katsella lammen suuntaan, mutta ei nähnyt sieltä valonvälhdystäkään. Hän vääntäytyi makuupussissaan vatsalleen ja jäi pää ulkopuolella kuuntelemaan metsää. Ei äännähdystäkään mistään. Hän katsoi suu auki, lumouksen vallassa tätä hiljaisuutta, melkein unohti hengittää ihmetellessään... Hän unohti hetkessä huonon olonsa. Miksi ihmeessä hän oli luuhannut kuukausikaupalla stadissa...
Hankala olo helpottui vähitellen. Tiesi hän hyvin, mistä se oli tullut. Suolaista makkaraa ja kahvia. Eikä pitkällä kaupunki- ja bussimatkalla ollut uskaltanut juoda kun tiesi, että missään ei ollut vessaa. Helsinki, sen keskusta, oli aina ollut hänelle ennenkaikkea paikka, jossa ei voinut kusta. Ja kaikki Helsinkiläiset näyttävät aina sellaiselta, kuin heillä olisi kauhea kiire jonnekin. Luultavasti kotiin kuselle.
Hän joi hiljalleen, pieninä siemauksina mukillisen vettä.
Nesteet. Elämän nesteet. Virratkaa vapaana. Tuokaa ravintoa, viekää kuonat pois. Puhdistakaa minut, ja uudistakaa. Ja virratkoon virtsa vuolaana Helsingissä ja kantakoon viestini Rakennusviraston ja kaupunginhallituksen suunnittelupöydälle. Ja suokoon metsäsuomalaisten ylin Jumala ja kaikki metsän pikkutontut kestävyyttä kaikille nivelvaivaisille helsinkiläisille. Veskejä laduille, kaduille, poluille ja toreille, Perkele!
Sen projektin saisi ehkä käyntiin niin, että kaupungin hallitsijoilta poistettaisiin sisävessat siihen asti, että he järjestäisivät alamaisilleen kunnolliset ulkovessat. Joo. Niin se toimisi. Mikään muu ei tehoaisi.
Yö oli pimeimmillään. Hän sulki louteen vetoketjun, sulki makuupussinsa, sulki silmänsä. Onneksi hän ei ollut hikoillut ja tarkeni siis nyt huonossakin makuupussissa. Aamuun oli vielä pitkä matka. Uni tuli nyt hieman hitaammin, mutta tuli kumminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Wuff !