Koiranleuka istuu nuotiolla ja ryhtyy louskuttamaan

Se alkoi.
Se oli pitkään istunut kaupungissa neljän seinän ja kahden katon välissä ja sisällä.

Ei istunut enää.  Nyt se oli nuotiolla.
Savu kiersi ja tunki silmiin, mutta mies, Koiranleuka, oli nyt onnellinen.

Palelsi kehoa, palelsi ruumista ja viimeisen puronylityksen jäljiltä toinen sukkakin oli märkänä.
Mutta ei palellut sielua, joka hyrisi iloaan ja  autuuttaan.

Tuli paloi nuotiossa ja lämmittti sielua.  Sukat olivat kuivumassa puunkarahkalla lähellä tulta.

Ja vaikka olikin nyt kaupunkilainen luonnossa, niin, olihan tänne kuitenkin tultu.
Tuuli humisi, ja nuotio ikäänkuin rupatteli sekin hiljaisella äänellä jostakin.
Ja mies kuunteli.